Hyvää yötä!

Hyvää yötä!

En ehkä ole se paras henkilö puhumaan tästä aiheesta, sillä meillä on nukuttu pääsääntöisesti hyvin lukuun ottamatta satunnaisia huonon unen viikkoja, jolloin on ollut hampaiden tulemista, masukipuja tai muita pienen tyypin unia häiritseviä juttuja.

Noiden muutamien väsyneiden viikkojen kokemuksella voin vain kuvitella, miten huonosti nukkuvien pikkuisten vanhemmat joutuvat tsemppaamaan jaksaakseen arjessa eteenpäin. Itse väsyneenä ainakin itkeskelen ja naureskelen mitä ihmeellisimmille asioille, unohtelen mitä olin juuri tekemässä, puhun mitä sattuu, enkä päivän päätteeksi muista koko päivästä enää yhtään mitään.

Esikoisen kanssa sairaalasta kotiuduttuamme tajusin vasta, kuinka tuo pieni ihminen ihan hukkuu valtavaan pinnasänkyynsä ja raukka säpsähtelikin välillä itsestään hereille ilman lähempänä olevia turvaavia reunoja. Päädyinkin vuoraamaan hänen sänkynsä pienemmäksi rullalle käärityillä isoilla pyyhkeillä. Näin jälkikäteen ajatellen, en tiedä kuinka turvallista se loppupeleissä oli, sillä pikkuinenhan olisi voinut huitaista kädellään pyyhkeen naamallensa. Onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt. Olin kyllä nähnyt netissä unipesiä, mutta siinä vauva-ajan sumussa aika hujahti niin, että en sitten ikinä saanut sellaista hankittua.

Nyt hankin itselleni Bebiboon unipesän jo ennen vauvan syntymää, jottei se tällä kertaa jäisi kokeilematta, sillä meidän perheen pikkuveli tulisi nukkumaan tuossa samassa sängyssä, jossa isovelikin nukkui. Ajattelin myös, että tuo unipesä olisi näppärä napata mukaan yökyläreissuillemme ja vauvalla olisi mukana oma turvallinen unipaikka.

Nyt meillä on nukuttu Bebiboossa mitä parhaiten ja minullakin on ollut turvallinen fiilis laittaa pikkuinen sinne unille. Hän on nukkunut ihan samassa aikataulussa kuin veljensä: ensimmäinen yöunipätkä on ollut noin kuutisen tuntia, sitten maidon kautta takaisin unille ja nukutaan kahdesta kolmeen tuntiin, taas maitoa ja vielä pari tuntia unta.

Ensimmäisen unipätkän jälkeen vauva on siirtynyt pesässään viereeni nukkumaan ja olen itsekin uskaltanut antaa itseni nukahtaa turvallisin mielin stressaamatta siitä, että liiskaisin pikkuisen alleni kääntyessäni.

Toinen ihana unijuttu on Love To Dreamin kapalopussi, jota olin ihastellut jo jonkin aikaa instassa, sillä pikkuiset näyttävät mitä suloisimmilta noissa pusseissaan. Kun meidänkin uudella tulokkaalla oli tuo pussi ensimmäistä kertaa päällä, miehenikin kysyi, että ”mikä söpö yökkäri hänellä on päällä?”.

Söpöys nyt kuitenkin on tuonkin tuotteen sivuseikka ja meitä kaikkia varmasti kiinnostaa auttaako se pikkuisiamme nukkumaan paremmin. Itse koin, että pussin muotoilu estää taas vauvan säpsähtämistä hereille ja käsien asento pussissa esti ainakin meidän pikkumiestä raapimasta kasvojaan, mikä oli iso plussa. Tässä muutaman viikon iässä ei ihan vielä peittoa potkita pois, mutta hetken päästä varmasti taas potkitaan, jolloin unipussi saa toimittaa peiton virkaakin.

Esikoisellamme oli myös unipussi käytössä, sillä parin kuukauden ikäisestä eteenpäin ei mikään peitto pysynyt päällä sekuntia kauempaa, eikä kyllä pysy vieläkään!

No mutta ovatko nämä kaksi tuotetta sitten vähän tårta på tårta?  Voi olla, mutta niin kauan kuin meillä nukutaan hyvin, niin pysyn näissä.

<3: Pinja

Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.