Oh No! Oh No! Oh No!

Oh No! Oh No! Oh No!

”Skriiik”, kuului auton kyljestä kun parkkeerasin sitä autotalliimme. Oh No! Mistä tuo tolppa oikein ilmestyi tuohon? Tuon skriikin jälkeen kuului vielä muutama lisä-skriik, kun yritin päästä irti tolpasta. En oikeasti tajua miten näin pääsi käymään, sillä tolppa ei mielestäni ollut missään vaiheessa lähelläkään autoni kylkeä. Noh, siinä se nyt oli, koko auton kylki täynnä naarmuja.

Onneksi se oli vain auto. Ja sen voi korjata. Tällä viikolla oli käynyt jo niin monta Oh No!-asiaa, etten jaksanut enää olla moksiskaan tästä Oh No!:sta. Toki olisin keksinyt niille korjaukseen menneille rahoille parempaakin käyttöä.

Kun auto oli saatu uutuutta kiiltävänä takaisin huollosta, oli puhelimen vuoro. Kun ajattelin juhlia suuren masuni viimemetrejä ottamalla siitä muutaman kuvan uusien Hullujen Päivien vaatelöytöjeni kanssa, puhelimen kamera päätti sanoa sopimuksensa irti. Se meni aivan pimeäksi ihan yhtäkkiä. Sammutin puhelimen ja avasin uudelleen. Tuon jälkeen pimeni myös etukamera. ”Oh No!”, ajattelin taas. Sain neuvoksi päivittää softan, minkä seurauksena koko puhelin pimeni, eikä suostunut enää avautumaan.

Tectorin huollosta sain tuomioksi kahden viikon huoltoajan! Yritin kovasti sopertaa empaattiselle myyjälle, että se nyt ei vain sovi, sillä jos meidän vauva syntyy niin en saa varapuhelimella hänestä hyviä kuvia sukulaisille lähetettäväksi. Myyjää taisi hieman huvittaa selittelyni, mutta hän oli kovasti ymmärtävinään tämän raskaushormonihuuruisen äidin huolen huonoista vauvakuvista.

Puhelin siis jäi huoltoon ja kävin kaivelemassa anopin laatikosta vanhan puhelimeni varapuhelimeksi. Jouduin kuitenkin elämään ilman yhteystietojani ja sovelluksiani, sillä tuon puhelimen muisti oli niin pieni, etteivät ne mahtuneet siihen.

Olin aivan orpona ilman puhelintani. Ei ollut mitään muistikuvaa, mitä kalenterissani sillä viikolla oli ollut, joten jouduin vain arvailla. Neuvolasta onneksi sentään tuli tekstarimuistutus käyntiajasta. Sitten pitikin päästä verkkopankkiin, mutta ainiin, nekin tunnukset olivat tietenkin puhelimen sovelluksessa, johon en nyt päässyt käsiksi. Yllättävän monia asia onkin nykyään ”näppärästi kännykkäsovelluksessa”, mikä ei olekaan niin näppärää kun puhelin päättää hajota.

Kahden viikon huoltoaika olikin loppupeleissä vain muutaman arkipäivän ja oli niiiiin iloinen kun sain varapuhelimeeni viestin ”puhelimesi on noudettavissa huollosta”. Se oli korvattu kokonaan uudella, sillä vika ei ollut ollut korjattavissa. Vastassa minua oli sama myyjä, jolle puhelimeni olin jättänyt ja hän taisikin muistaa minut ja tervehti sanomalla ”onneksi vauva ei vielä kerennyt syntyä niin saat nyt omalla puhelimella hyviä kuvia hänestä”. Täydet pisteet muuten Tectorille superystävällisestä palvelusta.

Huh, nyt vain toivon, että seuraavat viikot olisivat vähän vähemmän Oh No!-täytteisiä.

<3: Pinja

Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.