Taaperon kanssa sairaana

Taaperon kanssa sairaana

“Jjjjeeeee, jjjjeeeee”, huutaa pikkumies ja juoksee ympäri asuntoa. Toteamme miehen kanssa, että pojan kuume on tainnut laskea. Tuollaisella riehumisella hän ei kyllä kuitenkaan saa levättyä itseään kuntoon, mutta miten ihmeessä saat tuollaisen alle kaksivuotiaan ottamaan iisisti? Varsinkin kun itsekin olet kipeänä ja haluaisit vain nukkua, juoda teetä ja katsoa Netflixistä uusia Modern Family-jaksoja, mikä kaikki on niiiiiin tylsää pienen kaverin mielestä.


Onneksi hän nyt kuitenkin nukkui tavallisten päikkäreiden lisäksi vielä muutaman tunnin extra-päikkäritkin, jolloin itse sain nukuttua myös. Okei, myönnetään, katsoin kyllä myös vähän Netflkixiäkin.


Yritin kuumeisesti miettiä, millä viihdyttäisin pikku-herraa hänen herättyään niin, ettei hän huhtoisi ympäri kämppää hiki tukassa heti kun on vähänkin parempi olo.


Sitten keksin! Ikkunasta katselu, se on aivan hänen lempipuuhaansa. Hän tuo aina itse tuolin ikkunan ääreen ja kiipeää katselemaan. Tosin siinä täytyy kyllä olla aina aikuinen vahtimassa, ettei tuoli luiskahda hänen jalkojensa alta pois, mutta sehän sopi oikein hyvin. Otin teetä, vein tuolin ikkunalle ja hän kiipesikin salamannopeasti siihen kaveriksi ja minä sain rauhassa istuskella tuolin reunalla juomassa teetä. Meillä on onneksi hyvät näkymät, talomme edestä ajelee paljon busseja ja autoja ja merelläkin näkyy laivat hyvin, joten kiinnostavaa katseltavaa riittää pitkäksi aikaa. 



Koko päivää ei kuitenkaan jakseta katsella kivojakaan maisemia, mitäs sitten? Kumisaappaat! Jes, sitten seuraava puolituntia laitetaan kumisaappaita jalkaan, sitten talvikenkiä ja lopuksi isän kengät. Kun kenkä-leikki alkaa jo olla nähty, käydään leikkimässä vähän dubloilla ja värittämässä mummulta saatua pahvista leikkimökkiä.

Muuta rauhallista kivaa en enää keksi, joten aloitamme kierroksen alusta: ikkunasta katselu, kengät, dublot, talon väritys. Tätä rataa kuluukin muutama päivä. Telkkarilla ei voi meidän potilasta viihdyttää, sillä hän katselee telkkua aina seisaaltaan, tanssii jokaisen pienenkin musiikinpätkän tahdissa ja hyppii innosta kun jotain hauskaa tapahtuu, eli kokoajan. Kun kello lyö 16.30, isi saapuu kotiin ja minä kaadun sänkyyn lepäämään kuin suurenkin urheilusuorituksen tehneenä, väsyneenä, mutta onnellisena, olihan meillä Axelin kanssa kiva päivä!


Onneksi jo pian aletaan olla terveinä ja päästään normaaliin tahtiin takaisin, jolloin vauhdikkaan taaperon juoksenteluakaan ei tarvitse rauhoitella. Miten te olette saaneet lapset malttamaan lepäillä kipeänä ollessa? Täällä otetaan ainakin vinkkejä mieluusti vastaan ensi kertaa varten!


<3: Pinja

Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.