Viikko 30. ulkoilua ja Herkuttelua

Viikko 30. ulkoilua ja Herkuttelua

Viikko 30. on pian jo lopuillaan ja se on kulunut lähinnä laskiaispullia syödessä, mantelilla tietenkin! Onneksi mieheni jakaa saman pulla-maun kanssani, kun nuo pullat tupataan monesti myydä kahden paketeissa. Tosin kyllä minulle kaksikin pullaa uppoaisi ilman mitään ongelmaa.

Vaikka masussa asuva ruoka-imuri saakin osan syömistäni herkuista omaan masuunsa, olen kaivannut hieman lisää liikuntaa kuluttamaan tätä kaikkea herkuttelulla hankittua extra-energiaa. Viikonloppuna meillä oli pitkästä aikaa vapaata, ei tapahtumia, ei ketään tulossa kylään, eikä mitään kyläilemään menojakaan. Mieheni ehdottikin jos lähtisimme Kaivariin lenkkeilemään ja Axelkin saisi hieman vaihtelua leikkipuistomaisemiinsa. Se kuulosti todella virkistävältä idealta!


Leikkipuistossa sattui vielä olemaan Axelille melko samanikäistä seuraa, mutta kuten aina, ohikulkevat autot varastivat shown! Vähänväliä sieltä metrin korkeudesta kuuluikin “Kato!! Auto!!” ja pieni sormi osoitti ohikulkevia busseja silmät ihailusta pyöreinä.

Onneksi hyvän ajan leikittyämme, tuli pienelle vessakäynnin paikka ja sainkin hyvän syyn houkutella perheen uusittuun Cafe Caruselliin, missä en ollut vielä kerennytkään käydä rempan jälkeen. Herkkuvalikoiman nähtyään poikia ei enää tarvinnut houkutella jäämään kahville.

Axel valitsi croissantin, isä juustokakun ja minä tietenkin laskiaispullan! Mantelitäytettä ei ollut valittavana (kyllä, luitte oikein!!!), joten päädyin ottamaan erikoisemman nutella-täytteisen pullan, joka osoittautui kyllä hyväksi, mutta ei ehkä kuitenkaan vedä vertoja sille perinteiselle kunnon mantelitäytteelle.

Carusel oli muutenkin muuttunut edukseen, paljon kotoisammaksi kuin aiemmin. Tosin lastenhoitohuonetta en meinannut löytää mistään, sillä ovesta puuttui ilmeisesti vielä kyltti. Onneksi ystävällinen työntekijä kuitenkin bongasi haahuiluni lapsi kainalossa ja huikkasi minut oikeasta ovesta sisään. 


Kahvittelimme tietenkin ikkunan ääressä, sillä siinä saamme taatun kahvirauhan pikkumiehen päästessä näkemään ohikulkevat autot. Ohi käveli myös mitä suloisimpia karvakamuja ja pian pieni sormi osoittikin yhtä näistä ja kuului “Kato! Koia!”. Wau, hän sanoi “koira” ensimmäistä kertaa!! Olimme miehen kanssa niin innoissaan, että viereisissä pöydissä näkyi huvittuneita ilmeitä.

Totesinkin reissun jälkeen, että pitääkin useammin lähteä muualle ulkoilemaan, oikeasti ulkoilulla tarkoitin kahvittelua! Noh, mies oli onneksi samaa mieltä :)


<3: Pinja

Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.